Karl saapuu Helsinkiin Rakverestä työttömänä sellistinä — mutta todellinen syy on salainen tehtävä: selvittää Jüri Vilmsin ja kolmen toverin kohtalo vuodelta 1918.
Virallisen kertomuksen mukaan heidät teloittivat Helsinkiä miehittäneet saksalaiset joukot. Miehet olivat paenneet Suomenlahden jäitä pitkin Suomeen, jääneet kiinni ja joutuneet saksalaisten käsiin.
Vilms oli Viron itsenäisyyden julistajien joukossa, toimi oikeusministerinä ja varapääministerinä maan ensimmäisessä hallituksessa. Muut pakolaiset olivat Arnold Jürgens (26) ja Johann Peistik (24), jo tärkeissä tehtävissä toimineita urheilullisia nuorukaisia, sekä Aleksei Rünk (33), saattaja — kokenut jäillä liikkuja, ammatiltaan renki. Tehtävä oli edistää Viron pakolaishallituksen muodostamista Suomen kautta Saksan miehityksen aikana.
He eivät tienneet, että kenraali von der Golzin joukot hallitsivat Helsinkiä tukeakseen Suomen valkoisia. Uskottiin, että neljä virolaista vapaustaistelijaa surmattiin punaisten puhdistuksissa 13.4.1918. Suomesta virolaisille välitetyt raportit syyttivät saksalaisia; teloituspaikaksi mainittiin Helsingin Sokeritehdas. Saksalaiset kiistivät jyrkästi, mutta Viron miehitys teki suomalaisraportista uskottavan.
Romaanista
“Helsinki 1930 – Vapaustaistelijoiden mysteeri” seuraa Karl Pokkaa (viroksi Pokkats), jonka tehtävän on antanut Vilmsin aatteita edustava vapaamielinen työväenpuolue. Sen tavoitteena on kunnioittaa perustajansa muistoa ja selvittää neljän virolaisen kohtalo sekä poistaa tapauksen varjo Viron ulkosuhteista.
Tehtävää antaessaan Ants Piip, Vilmsin pitkäaikainen ystävä, korostaa täydellistä salaisuutta: syyllisiä voivat olla paitsi saksalaiset, myös mahdollisesti suomalaiset.
Historiallinen tausta
Vuonna 1997 suomalainen historiantutkija professori Seppo Zetterberg julkaisi teoksen Jüri Vilmsin kuolema — perusteellisen akateemisen tutkimuksen, joka on inspiroinut tätä romaanihanketta. Pysyttelen kuitenkin fiktion puolella, en akateemisessa historiankirjoituksessa.
Alun perin tarkoitukseni oli käsitellä presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditystä. Perehdyttyäni tapaukseen koin, että ensimmäinen presidenttimme on jo saanut ansaitsemansa kunnianpalautuksen; poliittisesti tapaus oli joko äärioikeiston kohtalokas vikatikki tai vastapuolen onnistunut vastaprovokaatio. Ståhlbergit säilyivät vahingoittumattomina.
Unohtaminen ja vääryys
Jüri Vilms ja hänen kolme toveriaan eivät ole saaneet oikeutta Suomessa. Päinvastoin — kuten yritän fiktion keinoin kuvata — tapahtuma on pyritty painaamaan taka-alalle.
Jos neljä suomalaista vapaustaistelijaa olisi kadonnut Tallinnassa ja heidän luitaan olisi kaivettu teloitettujen joukkohaudasta, reaktio olisi todennäköisesti ollut hyvin toisenlainen. Vapaustaistelijoiden kohtalon tietoinen unohtaminen on huutava vääryys. Minun on pakko avata haudat sanoilla.