Miksi kirjoitit hevoslänkkärin?

Kirjoitin mitä kirjoitin. Kohta kahdeksankymppisenä ukkona vastaan kysymyksiin täysin vailla itsekritiikkiä.

"Hevoskulkuri" ilmentää kirjana samaa asennetta. Sumeilematta, ilman epäilyjä, kohti kirjoittamisen nautintoa.

Jos haluat kysyä lisää, liity julkistamiseen helatorstaina 29.5. 2025 kello 14. Ilmoittautuminen webinaariin verkkosivustollani, jonka osoite on kuvassa. Tuo webinaari on suomenkielinen.

Tässä taustaa: Työelämäni käsitti kaksi asiaa: kirjoittamista ja puhumista, toimittajana, tiedottajana, opettajana, kouluttajana, oppikirjailijana, yrittäjänä ym.

Vapaa-ajalla kirjoittelin myös kaunokirjallisuutta, runoja ja kertomuksia. WSOY julkaisi novellikokoelmani "Seitsemän piippalakkia" 1990.

Eläkeläisenä olen kirjoitellut niitä näitä, kunnes pari vuotta sitten havahduin. Tekoäly oli ottanut harppauksen kaunokirjallisuuteen.

Hyppään yli kaiken sen, mitä tietotekniikka ja kielet ovat merkinneet minulle elämäni varrella. Kokemukseni niistä auttoi minua ymmärtämään, että laajojen kielimallien käyttö oli nyt - vuonna 2023 - mullistanut kirjoittamisen ja kääntämisen, muun ohessa.

Lopetin kirjoittamisen alustalla, joka laahasi kehityksestä jäljessä. Siirryin käyttämään tekoälyavusteista alustaa Novelcrafter.

Kuten kaikki varteenotettavat alustat, Novelcrafter oli englanninkielinen. Minua se ei haitannut, oikeastaan päinvastoin. Saatoin kirjoittaa suomeksi ja kääntää käytännöllisesti katsoen lennossa englanniksi.

Aikoinaan kesken jäänyt romaani "Lintuetiketti" oli houkutteleva tehtävä, olin kerännyt laajan aineiston sitä varten ja kirjoittanutkin jo paljon. Mutta,mutta, ehkä aihe olisi liian vaativa kokeiluun.

Entä tekoälyn käyttö? No, ehkä kannattaisi kokeilla ensin kevyempää. Kuten monilla muilla ikäisilläni miehillä, on lapsuudesta, nuoruudesta ja myöhemmältäkin iältä salaisuus: olemme pitäneet länkkäreistä. Sarjakuvat, kirjat, elokuvat, tv-sarjat - länkkärien maailma on kiehtonut meitä.

Romaanini "Hevoskulkuri" paljastaa, mistä se johtuu. Tekoälyn kokeileminen kirjoittamisapuna oli siis yksi motiivi, Villi Länsi suorasukainen valinta genreksi.

Ei siinä kaikki. Meillä on Leenan kanssa kuusi lastenlasta. Heistä vanhimmat ovat tyttöjä, kaksi nuorinta poikia, kaksoset. Kun lapsenlapset olivat pieniä, kerroin heille iltasatuina juttuja, joissa toistin samaa kaavaa, iso mies vastaan Iipeli ja Aapeli, vaihtelevissa tilanteissa.

No, tietyn iän jälkeen siirryin lastenkirjailijoiden taattuun tuotantoon. Ja ilokseni havaitsin, että lukemaan opittuaan tytöt jatkoivat lukemista. He eivät tarvinneet vaarin patistuksia.

Pojista olin huolestunut, sillä koulussa työskennellessäni tiesin miten heikkoa oli poikien lukeminen yleisesti. Kaksospojat lukivat kyllä mielellään ja päätin kannustaa heitä siihen lisää "lukudiplomilla".

Kun he täyttivät 13, annoin molemmille synttärilahjaksi kirjan. Mikäli he lukisivat sen tiettyyn aikaan mennessä, he saisivat lukudiplomin pienen rahapalkinnon kera ja saisivat toivoa itselleen uuden, itse valitsemansa kirjan.

Näin ollen saatoin motivoida itseäni "Hevoskulkurin" kirjoittamiseen myös sillä, että minulla oli selkeä kahden lukijan kohderyhmä.

Tietysti minulle kirjoittaessa kävi, niin kuin aina, homma - tai sanotaanko tässä tapauksessa "humma" - karkasi käsistä.

Olen kirjoittanut romaanin, jossa on paitsi lännen tarinaa, myös a) valkoisen ja mustan ihmisen romanssi, b ) Lännen nopeimmaksi pyrkivän nuorukaisen "road trip", sekä c) lännen hevosen " Lassie palaa kotiin" kertomus.

Tarinan kudelman kestävyyttä voi ja saa epäillä. Mutta fiktio on fiktiota. Tekoälyn ansiosta romaani on historiallisesti uskottava.

USA:n hienojen yliopistojen ansiosta ajankuvan voi tarkistaa digitaalisista arkistoista. Ne ovat kuvatulta ajankohdalta - Yhdysvaltojen sisällissodan ajalta vuosina 1861-1865 ja sen jälkeiseltä Jälleenrakentamisen kaudelta - täydellisemmät kuin vastaavat digitoidut arkistot missään muualla maailmassa.

Entä muu tekoälyn käyttö? Käsikirjoituksen olen kirjoittanut kokonaan suomeksi, en pystyisi siihen millään muulla kielellä. Englannin käännööksen tein kohtaus kohtaukselta, luku luvulta, Claude Sonnetin Projectilla (versiot 3.5-4).

Kirjoittamisen aikana etsin lähteitä ChatGPT:llä. Viimeistelin käsikirjoituksen samalla Clauden tekoälymallilla käyttämättä kustannustoimittajaa. Musiikin tekemiseen käytin lyricsintosong-tekoälyä, kuviin Grok-tekoälyä.

Yhteenvetona voin sanoa oppineeni paljon. Ainakin minun kirjoittamiseeni tekoälymallit ovat tulleet jäädäkseen.

Miksi julkistaminen tapahtuu Amazonin KDP kirjahyllyllä? Se on joustavin tapa aloittaa indie-kirjan julkaiseminen. Miksi englanniksi? Länkkärin kieleksi englanti on minusta luonnollinen valinta.

Alkuperäisen suomenkielisen romaanin julkaisen toisaalla, esimerkiksi omalla verkkosivustolla https://ilpohalo.com .