Kysymykset jäivät vaille varmaa vastausta. Vuosien kuluessa epäilykset vain lisääntyivät.
Kaksitoista vuotta myöhemmin Viron hallitus lähettää Helsinkiin tiedustelijan selvittämään asiaa. Hän on Karl Pokk, Suomessa Karl Pokka.
Vuosi 1930 on Suomessa poliittisesti levoton. Karl joutuu keskelle tapahtumia, joihin hän ei ole osannut varautua. Hänestä tulee Viron ja Suomen kaksoisvakooja, pirtun salakuljettaja ja lopulta äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen kyyditsijöihin soluttautuva tiedustelija.
Karl saa ystäviä, oikeita ja vääriä. Hän oppii, ettei kehenkään voi täysin luottaa. Kuolemakin liippaa läheltä.
Samaan aikaan hänen yksityiselämänsä ajautuu kriisiin. Irtosuhteet ovat vaarassa tuhota avioliiton. Karl yrittää saada perhe-elämänsä takaisin raiteilleen, mutta huomaa, ettei rakkauden ongelmien ratkaiseminen ole sen helpompaa kuin vakoilukaan.
IHistoriallinen arvoitus
Maaliskuussa 1918 Viro on joutunut Saksan miehittämäksi. Viron ensimmäisen itsenäisyyshallituksen varapääministeri Jüri Vilms lähtee kolmen kumppaninsa kanssa pakomatkalle Suomenlahden jäätä pitkin kohti Suomea. Hänen tehtävänään on jatkaa Viron itsenäisyystyötä ulkomailla ja valmistella pakolaishallituksen perustamista.
Neljä miestä katoaa jäljettömiin.
Olisiko Suomenlahti nielaissut kaikki neljä raavasta miestä? Mahdollisuutta ei pidetä uskottavana. Heidän kohtalostaan liikkuu huhuja, mutta varmoja tietoja ei saada.
Myöhemmin Viron hallitus saa raportin, jonka mukaan kaksi silminnäkijää on todistanut Vilmsin ja hänen kolmen kumppaninsa teloituksen Helsingissä 13. huhtikuuta 1918, keskellä päivää ja lähellä kaupungin keskustaa.
Ajankohta sopii tapahtumiin. Saksalaiset ovat juuri vallanneet Helsingin, ja heillä olisi ollut syy päästä eroon Viron itsenäisyyden puolesta toimineesta Vilmsistä.
Raportin kertomuksesta muodostuu Virossa pitkään hyväksytty selitys miesten kohtalolle.
Mutta kaksitoista vuotta myöhemmin raportin laatijan luotettavuus on joutunut vakavasti kyseenalaiseksi.
Siksi Karl Pokka lähetetään Helsinkiin vuonna 1930. Hänen on etsittävä todisteita, jotka joko vahvistavat tai kumoavat kertomuksen teloituksista.
Karl tutkii väitettyä teloituspaikkaa ja uhrien hautaa. Hän jäljittää silminnäkijöitä ja muita henkilöitä, jotka saattaisivat tietää jotakin kadonneista virolaisista.
Tutkimukset tuottavat yllätyksiä. Esiin tulee tietoja, joita Karlin itsensäkin on vaikea uskoa.
IIKuka kertoo tarinan?
Romaanin tapahtumat välittyvät lukijalle Aili Järvisen kautta. Hän on Karl Pokkan lapsenlapsi, joka on löytänyt isoisänsä vanhat muistiinpanot ja asiakirjat.
Aili alkaa selvittää, mitä hänen isoisänsä todella teki Suomessa vuonna 1930 ja mitä tämä sai tietää Vilmsin kohtalosta.
Hän käyttää tutkimuksissaan nykyajan menetelmiä ja löytää tietoja, joita Karlilla ei aikanaan ollut mahdollisuutta saada.
Näin romaanissa kohtaavat kaksi aikakautta: vuoden 1930 poliittisesti kuohuva Suomi ja nykyaika, jossa vanhat asiakirjat voidaan avata uudelleen aivan toisenlaisin välinein.
Mutta tuovatko uudet tiedot ratkaisun lähes vuosisadan takaiseen arvoitukseen?
IIIMiten romaani syntyi?
Aloitin 1990-luvun alussa novellikokoelmani jatkoksi romaania, jonka aiheena oli Suomen ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin kyyditys lokakuussa 1930.
Kirjoitin noin neljäkymmentä sivua. Kuvasin presidentin ja hänen puolisonsa automatkaa kyyditsijöiden näkökulmasta.
Sitten pysähdyin. Ymmärsin, ettei käsissäni ollut romaania. Ei oikein novelliakaan. Tarinasta puuttui jotakin olennaista.
Työ jäi kesken.
Samaan aikaan elämääni tuli uusi asia, tietotekniikka. Se vei minut mukanaan vuosikymmeniksi. Kirjoittaminen jäi muiden töiden varjoon. Kesken jättäminen harmittaa aina.
Palasin historiallisen romaanin pariin vasta 2020-luvulla. Olin tutustunut Jüri Vilmsin arvoitukselliseen kohtaloon. Samoihin aikoihin julkaistiin ChatGPT, ja aloin kokeilla, mitä tekoäly voisi tarjota kirjoittajalle.
Tällä kertaa tietotekniikka vaikutti aivan päinvastoin kuin 1990-luvulla. Se ei vienyt minua pois kirjallisuuden parista vaan auttoi palaamaan siihen.
Historiallisen romaanin kirjoittamisesta tuli kiehtovaa. Tekoäly nopeuttaa tiedon etsimistä ja lähdeaineiston käsittelyä, auttaa tarkistamaan yksityiskohtia ja toimii oikolukijana. Se voi myös osoittaa kirjoittajalle tämän omia sudenkuoppia.
Mutta tarina on edelleen kirjoittajan vastuulla. Historiallisia tosiasioita ei voi jättää tekoälyn arvailujen varaan. Kuvitelluissakaan tapahtumissa ne eivät saa lyödä historiaa korville. Jopa Karlin ja Lindan avioliittotarinan pohjana on säilynyttä aitoa kirjeenvaihtoa. Karl etsi totuutta; totuuden etsijä olen itsekin.
Merkittäviä innoittajia olivat myös kaksi kirjaa.
Luin Jaan Krossin romaanin Kuningasajatus. Kross käsittelee Jüri Vilmsiä ja Viron itsenäisyystaistelijoita kauniisti ja romanttisesti. Hän punoo kertomukseen myös italialaisen ilmalaivainsinöörin Umberto Nobilen vuoden 1928 naparetkikunnan tarinan.
Krossin romaani johdatti minut historioitsija Seppo Zetterbergin tutkimukseen Jüri Vilmsin kuolema.
Nämä kaksi teosta saivat minut näkemään vanhan, kesken jääneen kyyditystarinani uudessa valossa.
Vuoden 1930 Suomi ja vuoden 1918 Viron itsenäisyystaistelu alkoivat kietoutua mielessäni yhteen. Presidentin kyyditys ei ollutkaan enää yksinäinen tapahtuma, vaan osa laajempaa kertomusta vallasta, väkivallasta, uskollisuudesta ja petoksesta.
Ja ennen kaikkea ratkaisemattomasta arvoituksesta.
Mitä Jüri Vilmsille ja hänen kolmelle kumppanilleen todella tapahtui? Oliko heidän kohtalonsa selvitetty vai oliko viralliseksi hyväksytty kertomus peittänyt alleen jotakin muuta?
Virolaisten vapaustaistelijoiden kohtalo ei saanut jäädä hämärän peittoon.
Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa haudat auki.