Kapinallinen hän hapuili käteensä kynän ja muistikirjan ja kirjoitti suuliekkien valossa uuden moraalisen koodin kenelle jumalat haluavat kostaa sen he tekevät näkeväksi antaen ihmisten hoitaa asian tavallaan kuin nenän niistämisen
Majakovski tähdet soivat kuin tiu'ut kuka niiden houkutusta kestäisi sirppi on hiottu ja vasara paukkuu rakkauden ravistunut vene ei turpoamalla parane kun sydän on kahlittu niin ajatus lakkaa parasta siis sinun panna puhdas paita yllesi kohota puhuttelemaan historiaa oksan verran korkeammalta koko helvetinmustan laipion tihkuessa tuhansista rei’istään keltaista valjua valoa kuin kusta
muuan in memoriam kavioiden kapse kupolista kumu pilvien ja lehtien lävitse siivilöityy vanhatestamentillinen valo talo on tyhjillään lehdet putoavat pihaan ja ovat mennyttä askelten paljous tallaa maan kuin humus elämää kantavat henkeä sanat
P.S. hauta on avoin luomaton sen pohjalta katselen sinua taivas yö on kattanut pienen näyttämön ja tähdet ovat tänään todellisia tähtiä valot on nyt himmennetty on sopivan viileä olla ei vedä eikä ole liian kosteata en lupaa kirjoittaa mutta voin nousta ja kävellä joen rantaan ja panna tulemaan kaarnanpalan jos niin haluat