ankea messias

sille mikä syntyy
isätön äiditön lapsi
ankea messias
ei ole seimeä
lumettomaan kovaan maahan
parkaisee kerran
korvaa särkien

siellä niitä on kuin sipuleita
rajattomasti sikiämässä
kyynelten aiheita
emon sylissä
alttiina versomaan
alttiina värjöttämään
kylmässä paljaassa maassa

mikä syntyy puhkoo tiensä
pullistaa nisän
ottaa osansa povesta
suvuton lapsi
ankea messias
ei toivottu
raivostuttaa meitä
me olemme hänen
hänen itsetuhonsa omat

umpisolmu

pohjamudissa kuin ruutana
vähäisen lapsuuden
lähes hapettomassa tilassa
lammen jäätyessä umpeen
kuin vetäisi siimaa solmuun
tiukasti molemmista päistä

ansa

lumen kohvassa
taittuneita oksia
oksan hangassa
huomaamaton
merkkien paula

merkkejä lukematta
satimeen juossut
hysteerinen otus
saalis
kidnapattu
karva hangella
punainen lanka