metsälehmus

metsälehmuksen ensi lehtien vihreys
sen lakkaan näkemästä
kiurujen riemukas kevätlaulu
sen lakkaan kuulemasta
tulppaanin vieno tuoksu
sen lakkaan haistamasta
ruohosipulin varsi suussani
sen lakkaan maistamasta
lounaistuulen hyväily poskillani
sen lakkaan tuntemasta

aistittomana pimeässä
unohdan kaiken, en ole
sinä olet tuikahdus valoa
kuiskaus korvissani
tuoksu ilmassa jota hengitän
kirpeä maku huulilla
ihon pehmeä kosketus
sormien päissä
yöttömän päivän valkeudessa
rakastan sinua, siis olen

vaikka minä tulisin tuulispäänä

vaikka minä tulisin tuulispäänä
ei sinulta suortuvakaan taittuisi
vaikka minä tulisin sadepilvenä
et sinä pisaraakaan kastuisi
vaikka minä tulisin ukkosen jyrinänä
et sinä narahdustakaan kuulisi
vaikka minä tulisin hallayönä
et sinä korvan nipukkaa palelluttaisi
vaikka minä tulisin tulimerenä
et sinä sormenpäätä polttaisi
vaikka minä tulisin yön pimeytenä
et sinä rihmankiertämää riisuisi
vaikka minä tulisin unennäkönä
et sinä huonosti nukkuisi
vaikka minä tulisin viikate olalla
et sinä minua yksikseni heittäisi

alkuaineet tapailevat

tetrapakkaus kelluu meressä
puhallus puh! se on poissa
ihokarvojasi värisyttää
puiden lehtiä pelmuttaa
taivaan lampaita riepottaa
sama kuiva tuuli

meri karkaa rannan päälle
hiekka imaisee sen
sihisten kuin käärmeenpesä
meren on paettava

ihollasi on rusketus
kuten arvelinkin
aurinko tapailee sinua