Kahluukivet Kahluukivet on aseteltu virtaavan veden poikki ranta jo riitteessä ja jääntulo lähellä en epäröisi astua hyiseen virtaan ellei olisi pimeää sokeuteni vuoksi vietkö minut yli? kahluukivet on aseteltu ehyt kirkas jää auringon säikky katse säteet kuin tuura puhkoivat kannen ehyt kirkas jää kuvasti puut pilvet vesi alla oli seisahtunut irti parvesta varpunen ja salakka ilman ja veden rajalla ohiliukuvan hetken katsovat toisiaan kunnes jokin kuvastumaton kutsuu ne takaisin jokin etevämpi kuin ei mikään suo eri päivinä minä palan erilaisin liekein joka päivä minä palan öisinkin minä palan pitkäkaulaiset linnut lipuvat ohi siivilleen kohoamatta ne lipuvat ohi majestettisesti tihenevin kuvin lipuvat ohi virvatulieni liekit railo kylmä kiristi jää sälähti yli selän halkesi ohut railo pian, meri pian mitä viivyt vielä on meri avoin lepattaa purje pian rantoja pakottaa jää lähde pois vie vene vie pian on pakkasyö niin nopea ase niin hidas murha ultima thule lopulta me olimme heidän silmissään kirjaimiksi hajonneet sanat mustia täpliä valkeaa lunta vasten kun laivat etääntymistään etääntyivät enemmän kuin itseäni tässä vieraassa valkean surman maassa ajattelen poispurjehtineita tuuleen puhuttuja lupauksia valkoisia tilkkuja mustaa merta vasten laivat kun laivat oli saatu merelle meistä ei ollut enää väliä jos joku kerran sattuisi palaamaan ei sillä ole enää väliä kaamos täällä missä me olemme ei yötä erota päivästä ihminen on vain haju ympärillä valkea lakeus valmiina häivyttämään jäljet joka hetki vahvistuu jää sen laidalla meri vuodattamatonta verta