näyttelijä

minä en olekaan se joka kuolee
tänä iltana olet sinä vuorossa
roolit ovat vaihtuneet
minä olen saanut kynän

tunnen suurta hämmennystä
sanat puhkeavat kuin kukan terälehdet
en tiedä mitä tekisin niillä
auta et sinä auta

et sinä voisikaan auttaa
sinun täytyy kuolla tänä iltana
minulla on kynä
minun sanani aukeavat
lehdistyvät kuin kukat
ennen kuin ne poimitaan
yksi kerrallaan

minä kirjoitan
sinä puhut minun sanani
joku on olan takana, kuiskaaja
älä vain unohda
sinun on kuoltava totta se on
vielä tänä iltana

tänä iltana se en olekaan
minä, vaan minä
olen kynä
ja sinä,
sinä kuolet

karhua odotin

onkalon perällä
kiveä kiveä kiveä päällä
viruin odotin karhua
katse kuin minulla kesytön
oli karkottaa pois ihmiset
eivät ne ole sellaista nähneet
karhua odotin tulitkin sinä
äkkä äkkiä
etäämpänä näkyi tähden tapainen
sinä sinä viittilöit
enkä minä silloin tiennyt
mihin siitä ovesta oli käynti

ruusun juuret

kesä on ohi olet peitellyt
kuusen havuilla ruusun juuret
oksattomat lehdettömät pistävät varret
minä tapan sinut arna arteeksi
raivoni tiikerinliljat
ovat sokaiseet ruusuilta
päivänpaisteen
juuri nyt on koko elämä
maahan vaipuneet sinun palatsiunesi
minun on asunto pienen kuusen juurella
minä hakkaan ruusut juurineen
jääisestä maasta minä miksi sinä
terälehtiäni vain hivelet

kyynelten suola

aurinko, minulle
suvaitsit näyttäytyä
itkun verran minä
kuin alijäähtynyt vesi
jos nyt liikahdat et tajua
miten vähäinen tilkka
jäätyessään murtaa kiven minut
kyynelten suola pitää sulana

takaisin maailmaan

pimeän kuomu oli ylläsi
kun nostan sen ylös
alkaa aamu sarastaa
nyt olet surrut tarpeeksi
voit astua takaisin maailmaan
aurinko on aina sama uusi rakkaus

lämmin tammikuu

joku soittaa ruohon lehdellä
tammikuussa
minä liikun kadulla kuin veden alla
petokalan puraisema
kylki välkkyy ihmiset katsovat

välillä tuntuu vain matka
rypyt otsalla näethän sinä
aurinko on pessyt pyykin
siitä lapsi pitää
minä istun silittämään
jos sinä haluat
uusiksi kirjoittaa maailman kirjat

rupupäiviä muka

rupupäiviä muka älä naurata
aamuhan on vasta viiva kämmenellä
töiden jälkeen jos sopii
saat nähdä uudestisyntyneen tähden
jos välität katsoa minuun
minun silmieni yötaivaalle

kun vihreä on poissa

tie menee yhä syvemmälle metsään
kohti kukkuloita joilla on lumi
ja sininen taivas
ei tietä oikeasti ole
ne nollaavat ajanlaskun
ja aloittavat alusta
siinä historiassa
eivät hevoset seiso
turpa turpaa vasten
puut tulevat täyteen surinaa
lehdet ja neulaset nautitaan
ja kun vihreä on poissa
seuraa äänettömyys